torstai 28. helmikuuta 2019

Lisää oppimista restauroinnista

Kolmas viikko sujui täysin restauroinnin parissa. Oon kyllä tyytyväinen siihen, koska haluan oppia vielä paljon lisää restauroinnista ja saada siihen lisää varmuutta :)


Taltalla raaputettiin vanhaa pintaa pois, jotta saadaan uusi pinta tehtyä.

Hyllyn oven lasipinta suojattiin teipillä, jottei siihen mene shellacia.


"Shellac is a resin secreted by the female lac bug on trees in the forests of India and Thailand. It is processed and sold as dry flakes and dissolved in alcohol to make liquid shellac, which is used as a brush-on colorant, food glaze and wood finish. Shellac functions as a tough natural primer, sanding sealant, tannin-blocker, odour-blocker, stain and high-gloss varnish."




Lipasto puhdistettiin pehmeällä teräsvillalla ja alkoholilla. 
Ensin kuitenkin raaputettiin pintaa puhtaaksi taltan avulla.





Lipasto puhdistuksen jälkeen.

Kuten näkyy, vielä on koloja sielä sun täälä, jotka sitten täytettiin vahamassalla ja osa myös shellacia käyttäen.
Teen vielä erillisen postauksen siitä, kuinka shellacista tehdään kova möltti, jota sitten sulatetaan koloihin.


Tästä huomaa hyvin eron, kun laatikkoja ei ole vielä pintakäsitelty shellacilla.

Osittain pintakäsitelty.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Hyllyjen valmistusta ja restaurointia

Toisen viikon alku sujui hyllyjä viimeisteltäessä. Torstaihin mennessä täytyi saada valmiiksi hyllyt, joiden teossa avustin jo ensimmäisenä työpäivänäni. Hyllyt tulivat uuteen tunisialaiseen kauppaan, jossa myydään kuulemma kaikenlaista tavaraa. Kaupan avajaiset olivat lauantaina ja hyllyt tosiaan toimitettiin heille torstaina.





Tässä valmiit hyllyt kauppatilassa paikoillaan. En päässyt mukaan viemään hyllyjä, vaan jäin Aktolle auttamaan restauroija Elzbietaa erään ison penkin restauroinnissa, koska hommien piti myös edetä sielä. Pomo, Miguel ja Vasco olivat torstaina koko päivän asentamassa hyllyjä kauppaan ja tässä tulos. Näyttää mielestäni hyvältä!

Pomo kertoi, että kauppatila näytti todella pieneltä ennen hyllyjen asentamista. Vaaleat ja ohuet pinnat auttavat luomaan tilaa avaramman oloiseksi.




Näistä tehtiin sekoitus, jolla penkki puhdistettiin.


Sitten, kun penkki oltiin saatu puhdistettua se pintakäsiteltiin tällä aineella.



Sitten vahamassalla täytettiin ylimääräiset kolot.


Homma jäi vielä hieman vaiheeseen, joten sitä jatketaan sitten maanantaina. Kivaa puuhaa myös restaurointi! Oon oppinut jo paljon restauroinnissa käytettävistä aineista ja tekniikoista.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Asunnosta ja muuta mukavaa

Toista viikkoa oon nyt ollut täälä Lissabonissa eikä mitään valitettavaa oo, kaikki on menny niin kivasti! :)

Olin ajatellu, että kirjottelisin tyyliin joka ilta tätä blogia, mutta eihän se nyt oikein oo toteutunut... Työpäivät kuitenkin loppuu vasta 18.30 ja mikäli tuun kaupan kautta, on kello sit jo lähempänä puolta kahdeksaa kun pääsen kämpille. Saati sitten jos haluaa vielä jossain muuallakin käydä. Sitten suihkuun ja ruokaa väsäämään niin kello onki sit jo sen verran, että väsyttää aika huolella :)

Viime viikonloppuna kävin vähän istuskelemassa ulkona ja kattelemas/kuuntelemas katusoittajia. Täälä on niin ihana kulkea ja istuskella ulkona, kun kaikkialla on katusoittajia ja kaikenlaista taidetta näkyy joka puolella.

Tapasin lauantaina yhtä suomalaista tyyppiä, joka on mun kaverin kaveri ja on asunut täälä Lissabonissa 5kk eikä aio Suomeen enää palata. En ollut kyseistä tyyppiä ennen tavannut, mutta oli ihan hauska jutella jonkun kanssa, jonka kans pystyi puhumaan suomea. :D Hän kertoi mulle kaikenlaisia kivoja paikkoja, missä kannattaa käydä ja muutenkin vähän yleisiä vinkkejä kuinka täälä kannattaa toimia.

Lauantai-iltana sitten, kun saavuin kämpille klo.23 aikoihin, ihmettelin jo ulko-oven avatessani, että mikä ihmeen suhina täälä kuuluu. Noh, vessan lavuaarin vesijohtoputkessa oli pieni reikä, josta suihkusi vettä seinään. Onneksi sentään tosi pienellä paineella, ties mikä tulva täälä olis muuten ollu vastassa. Hauskintahan tässä on se, että aiemmin samana päivänä vuokraemäntäni mies kävi katsomassa lavuaaria kun olin jo viikolla sanonut vuokraemännälleni, että lavuaarin alaosasta vuotaa vettä, mutta vain yhtä tippaa kerrallaan tiputtaen ja olin saanut sen hoidettua ihan hyvin tällaisella systeemillä;




Noh, hetken siinä sit mietin että mitähän täs pitäis tehdä. Olin kyllä jo aiemmin kattonu, että ulko-oven vieressä näyttäisi olevan joku veden pääsulkuhana tms. Koitin sitä vääntää vähän, mutta mitään ei tapahtunut. Soitin sitten vuokraemännälleni, joka onneksi vastasi, vaikka kello olikin jo melko paljon ja vielä lauantai-iltana. Kerroin tilanteen ja hän totesi, että korjaaja pystyy luultavasti silti tulemaan vasta maanantaina aamulla, niin kuin oli aiemmin hänen miehensä kanssa sovittu. Hän kehotti vääntämään vain lavuaarin alaosassa olevan hanan kiinni, joten näin toimin. Hän oli todella ystävällinen ja pahoitteli tilannetta kovasti. Seuraavan päivän pärjäsin hyvin ilman vessan lavuaaria, onneksi vain se oli pois toiminnasta.
Maanantaina sitten korjaaja oli käynyt vuokraemännän miehen kanssa asunnossani sillä välin, kun olin töissä. Sovimme näin vuokraemäntäni kanssa, jolla oli toinen avain asuntoon. Lavuuari saatiin korjattua ja vuokraemäntäni piti minua ajantasalla viestitellen minulle päivän mittaan tilannetta. Korjaamisessa olikin sitten mennyt hieman enemmän aikaa, kun alun perin puhuttiin, että homma kestää vain vartin :D





Mulle naurettiin ku sanoin, että oon ostanu mukaan ovimaton aurajoki- maisemalla, mutta tuli todellakin tarpeeseen näillä kylmillä lattioilla! :D




perjantai 8. helmikuuta 2019

Ensimmäinen viikko Lissabonissa

Noniin, nyt olisi ensimmäinen viikko Lissabonissa takana päin. Tosi hyvä fiilis kaikesta! Töissä oon jo oppinut paljonkin uutta ja Lissabon on tullut kivasti tutuksi. Sain vihdoin myös hankittua julkisen liikenteen kuukausikortin. Tähän mennessä oon kulkenut metrolla Viva Viagem  Zapping- kortilla, johon ladataan rahaa ja yksi matka maksaa 1,33€. Viikossa on kerennyt kulua siihen jo melko paljon rahaa... Kuukausikortti maksaa 36€ ja maksoin 12€ lisää, jotta sain sen kiireellisenä. Muuten sen olisi saanut vasta muutaman viikon päästä. Tulee todella paljon halvemmaksi, koska nyt jo kulunut yli 30€, koska olen kulkenut melko paljon metrolla.

Kuukausikorttiin tosiaan tarvitsee valokuvan ja sen hankkiminen ei ihan niin helppoa ollutkaan. Jokaisella metroasemalla kyllä on sellainen koppi, jossa voi kuvan ottaa, mutta melkein joka asemalla ne on ollut rikki. Sitten kun löysin koneen joka toimii, sain otettua kuvan ja sen jälkeen kone ilmoitti olevansa rikki :D En kestä. Ruutuun tuli numero, johon voi soittaa. Soitin sitten numeroon, jossa tietenkin puhuttiin portugalia. Sain kuitenkin palvelua englanniksi kun pyysin, selitin ongelman ja nainen puhelimen toisessa päässä oli todella ystävällinen. Hän kertoi, että he voivat hyvittää minulle koneen syömän 5€, mutta tarvitsevat tilinumeron. Noh, eihän minulla sitä mukana ollut, koska olen päättänyt kuljettaa mahdollisimman vähän mukanani pienessä lompakossa, jotta kaikki ei häviä mikäli nyt joku minut päättäisi ryöstää. Hän kertoi, että voin soittaa myöhemmin uudelleen ja ilmoittaa tilinumeron sekä kysyi "is there something else i can help you, miss Emma?" Ihanaa, kun saa niin hyvää palvelua. En sitten kuitenkaan koskaan soittanut uudelleen numeroon.. :D

Eilen löysin työmatkalla uuden toimivan valokuva-automaatin ja minulla oli valmiina 5€ seteli. Aikani siinä yritin saada seteliä syötettyä, mutta kone ei sitä millään hyväksynyt. Menetin jo hermoni ja olin lähtemässä, mutta ulkopuolella oli mies, joka kysyi englanniksi, että eikö kone toimi. Kerroin tilanteen ja hän tarjoutui vaihtamaan setelini kolikoihin. Kiittelin kovasti, hän kysyi mistä olen ja kun kerroin olevani Suomesta, hän totesi olevansa Argentiinasta. Toivotimme toisillemme mukavaa päivää ja hän meni jälkeeni ottamaan kuvan.


AktoStudiolla työkaverit on todella mukavia, oon nauranut niiiin paljon :) Oon saanut harjoitella käsin liitoksien tekemistä ja myös auttanut entisöinnissä. Aivan mahtavaa!








Koulussa monia asioita tehdään koneilla, joten perinteinen käsin tekeminen on tuntunut melko uudelta ja hieman haasteelliseltakin. Toki ollaan hieman harjoiteltu esim. sahan ja taltan käyttöä, mutta siihen se on jäänyt ja suurin osa tehdään kuitenkin koneilla. Sahaaminenkaan ei ihan niin helppoa oo, kun voisi kuvitella :D

Oon nyt tehnyt kaksi erilaista lohenpyrstöliitosta käyttäen apunani vain talttaa ja puista vasraraa. Niin kivaa! Aluksi olin taltankin kanssa hieman hukassa, mutta hetken harjoittelun jälkeen jo huomaa kehityksen. Huomaan kyllä itsevarmuudenkin kasvavan koko ajan. Ihanaa on myös se, että työkaverit kannustavat todella paljon ja käskevät koko ajan olla stressaamatta.






Niiin ja tosiaan, vein niitä salmiakkeja. Haha. Kaikki olivat heti, että eeeeei taas näitä mustia juttuja. Aktolla on ollut harjoittelijoita esim.Tanskasta ja sieltä on tullut myös salmiakkia tuliaisiksi. Nauroivat hieman, että mikä siinä on, että näitä aina tuodaan eikä esim. suklaata. Kerroin, että veikkasin kyllä, että he eivät niistä pidä, mutta halusin kuitenkin tuoda, koska monille suomalaisille salmiakki on suurta herkkua, kuten esim. minulle. Kiittelivät kovasti ja hieman pyytelivät anteeksi, mutta nauroivat silti, että eihän näitä kukaan voi syödä. Sain siis syödä kaikki salmiakit itse, jes :D Kaikki kyllä suostuivat maistamaan salmiakkia, mutta totesivat siinä sitten kuitenkin, että pitääkö tämä syödä loppuun vai kehtaako heittää kesken kaiken roskiin. Kerroin etten loukkaannu asiasta ja niin lensi salmiakit suusta roskikseen :D