Lisää oppimista restauroinnista

Kolmas viikko sujui täysin restauroinnin parissa. Oon kyllä tyytyväinen siihen, koska haluan oppia vielä paljon lisää restauroinnista ja saada siihen lisää varmuutta :)

Taltalla raaputettiin vanhaa pintaa pois, jotta saadaan uusi pinta tehtyä.

Hyllyn oven lasipinta suojattiin teipillä, jottei siihen mene shellacia.

"Shellac is a resin secreted by the female lac bug on trees in the forests of India and Thailand. It is processed and sold as dry flakes and dissolved in alcohol to make liquid shellac, which is used as a brush-on colorant, food glaze and wood finish. Shellac functions as a tough natural primer, sanding sealant, tannin-blocker, odour-blocker, stain and high-gloss varnish."

Lipasto puhdistettiin pehmeällä teräsvillalla ja alkoholilla. 

Ensin kuitenkin raaputettiin pintaa puhtaaksi taltan avulla.

Lipasto puhdistuksen jälkeen.

Kuten näkyy, vielä on koloja sielä sun täälä, jotka sitten täytettiin vahamassalla ja osa myös shellacia käyttäen.

Teen vielä erillisen postauksen siitä, kuinka shellacista tehdään kova möltti, jota sitten sulatetaan koloihin.

Tästä huomaa hyvin eron, kun laatikkoja ei ole vielä pintakäsitelty shellacilla.

Osittain pintakäsitelty.

Hyllyjen valmistusta ja restaurointia

Toisen viikon alku sujui hyllyjä viimeisteltäessä. Torstaihin mennessä täytyi saada valmiiksi hyllyt, joiden teossa avustin jo ensimmäisenä työpäivänäni. Hyllyt tulivat uuteen tunisialaiseen kauppaan, jossa myydään kuulemma kaikenlaista tavaraa. Kaupan avajaiset olivat lauantaina ja hyllyt tosiaan toimitettiin heille torstaina.

Tässä valmiit hyllyt kauppatilassa paikoillaan. En päässyt mukaan viemään hyllyjä, vaan jäin Aktolle auttamaan restauroija Elzbietaa erään ison penkin restauroinnissa, koska hommien piti myös edetä sielä. Pomo, Miguel ja Vasco olivat torstaina koko päivän asentamassa hyllyjä kauppaan ja tässä tulos. Näyttää mielestäni hyvältä!

Pomo kertoi, että kauppatila näytti todella pieneltä ennen hyllyjen asentamista. Vaaleat ja ohuet pinnat auttavat luomaan tilaa avaramman oloiseksi.

Näistä tehtiin sekoitus, jolla penkki puhdistettiin.

Sitten, kun penkki oltiin saatu puhdistettua se pintakäsiteltiin tällä aineella.

Sitten vahamassalla täytettiin ylimääräiset kolot.

Homma jäi vielä hieman vaiheeseen, joten sitä jatketaan sitten maanantaina. Kivaa puuhaa myös restaurointi! Oon oppinut jo paljon restauroinnissa käytettävistä aineista ja tekniikoista.

Asunnosta ja muuta mukavaa

Toista viikkoa oon nyt ollut täälä Lissabonissa eikä mitään valitettavaa oo, kaikki on menny niin kivasti! :)

Olin ajatellu, että kirjottelisin tyyliin joka ilta tätä blogia, mutta eihän se nyt oikein oo toteutunut... Työpäivät kuitenkin loppuu vasta 18.30 ja mikäli tuun kaupan kautta, on kello sit jo lähempänä puolta kahdeksaa kun pääsen kämpille. Saati sitten jos haluaa vielä jossain muuallakin käydä. Sitten suihkuun ja ruokaa väsäämään niin kello onki sit jo sen verran, että väsyttää aika huolella :)

Viime viikonloppuna kävin vähän istuskelemassa ulkona ja kattelemas/kuuntelemas katusoittajia. Täälä on niin ihana kulkea ja istuskella ulkona, kun kaikkialla on katusoittajia ja kaikenlaista taidetta näkyy joka puolella.

Tapasin lauantaina yhtä suomalaista tyyppiä, joka on mun kaverin kaveri ja on asunut täälä Lissabonissa 5kk eikä aio Suomeen enää palata. En ollut kyseistä tyyppiä ennen tavannut, mutta oli ihan hauska jutella jonkun kanssa, jonka kans pystyi puhumaan suomea. :D Hän kertoi mulle kaikenlaisia kivoja paikkoja, missä kannattaa käydä ja muutenkin vähän yleisiä vinkkejä kuinka täälä kannattaa toimia.

Lauantai-iltana sitten, kun saavuin kämpille klo.23 aikoihin, ihmettelin jo ulko-oven avatessani, että mikä ihmeen suhina täälä kuuluu. Noh, vessan lavuaarin vesijohtoputkessa oli pieni reikä, josta suihkusi vettä seinään. Onneksi sentään tosi pienellä paineella, ties mikä tulva täälä olis muuten ollu vastassa. Hauskintahan tässä on se, että aiemmin samana päivänä vuokraemäntäni mies kävi katsomassa lavuaaria kun olin jo viikolla sanonut vuokraemännälleni, että lavuaarin alaosasta vuotaa vettä, mutta vain yhtä tippaa kerrallaan tiputtaen ja olin saanut sen hoidettua ihan hyvin tällaisella systeemillä;

Noh, hetken siinä sit mietin että mitähän täs pitäis tehdä. Olin kyllä jo aiemmin kattonu, että ulko-oven vieressä näyttäisi olevan joku veden pääsulkuhana tms. Koitin sitä vääntää vähän, mutta mitään ei tapahtunut. Soitin sitten vuokraemännälleni, joka onneksi vastasi, vaikka kello olikin jo melko paljon ja vielä lauantai-iltana. Kerroin tilanteen ja hän totesi, että korjaaja pystyy luultavasti silti tulemaan vasta maanantaina aamulla, niin kuin oli aiemmin hänen miehensä kanssa sovittu. Hän kehotti vääntämään vain lavuaarin alaosassa olevan hanan kiinni, joten näin toimin. Hän oli todella ystävällinen ja pahoitteli tilannetta kovasti. Seuraavan päivän pärjäsin hyvin ilman vessan lavuaaria, onneksi vain se oli pois toiminnasta.
Maanantaina sitten korjaaja oli käynyt vuokraemännän miehen kanssa asunnossani sillä välin, kun olin töissä. Sovimme näin vuokraemäntäni kanssa, jolla oli toinen avain asuntoon. Lavuuari saatiin korjattua ja vuokraemäntäni piti minua ajantasalla viestitellen minulle päivän mittaan tilannetta. Korjaamisessa olikin sitten mennyt hieman enemmän aikaa, kun alun perin puhuttiin, että homma kestää vain vartin :D

Mulle naurettiin ku sanoin, että oon ostanu mukaan ovimaton aurajoki- maisemalla, mutta tuli todellakin tarpeeseen näillä kylmillä lattioilla! :D

Ensimmäinen viikko Lissabonissa

Noniin, nyt olisi ensimmäinen viikko Lissabonissa takana päin. Tosi hyvä fiilis kaikesta! Töissä oon jo oppinut paljonkin uutta ja Lissabon on tullut kivasti tutuksi. Sain vihdoin myös hankittua julkisen liikenteen kuukausikortin. Tähän mennessä oon kulkenut metrolla Viva Viagem  Zapping- kortilla, johon ladataan rahaa ja yksi matka maksaa 1,33€. Viikossa on kerennyt kulua siihen jo melko paljon rahaa... Kuukausikortti maksaa 36€ ja maksoin 12€ lisää, jotta sain sen kiireellisenä. Muuten sen olisi saanut vasta muutaman viikon päästä. Tulee todella paljon halvemmaksi, koska nyt jo kulunut yli 30€, koska olen kulkenut melko paljon metrolla.

Kuukausikorttiin tosiaan tarvitsee valokuvan ja sen hankkiminen ei ihan niin helppoa ollutkaan. Jokaisella metroasemalla kyllä on sellainen koppi, jossa voi kuvan ottaa, mutta melkein joka asemalla ne on ollut rikki. Sitten kun löysin koneen joka toimii, sain otettua kuvan ja sen jälkeen kone ilmoitti olevansa rikki :D En kestä. Ruutuun tuli numero, johon voi soittaa. Soitin sitten numeroon, jossa tietenkin puhuttiin portugalia. Sain kuitenkin palvelua englanniksi kun pyysin, selitin ongelman ja nainen puhelimen toisessa päässä oli todella ystävällinen. Hän kertoi, että he voivat hyvittää minulle koneen syömän 5€, mutta tarvitsevat tilinumeron. Noh, eihän minulla sitä mukana ollut, koska olen päättänyt kuljettaa mahdollisimman vähän mukanani pienessä lompakossa, jotta kaikki ei häviä mikäli nyt joku minut päättäisi ryöstää. Hän kertoi, että voin soittaa myöhemmin uudelleen ja ilmoittaa tilinumeron sekä kysyi "is there something else i can help you, miss Emma?" Ihanaa, kun saa niin hyvää palvelua. En sitten kuitenkaan koskaan soittanut uudelleen numeroon.. :D

Eilen löysin työmatkalla uuden toimivan valokuva-automaatin ja minulla oli valmiina 5€ seteli. Aikani siinä yritin saada seteliä syötettyä, mutta kone ei sitä millään hyväksynyt. Menetin jo hermoni ja olin lähtemässä, mutta ulkopuolella oli mies, joka kysyi englanniksi, että eikö kone toimi. Kerroin tilanteen ja hän tarjoutui vaihtamaan setelini kolikoihin. Kiittelin kovasti, hän kysyi mistä olen ja kun kerroin olevani Suomesta, hän totesi olevansa Argentiinasta. Toivotimme toisillemme mukavaa päivää ja hän meni jälkeeni ottamaan kuvan.


AktoStudiolla työkaverit on todella mukavia, oon nauranut niiiin paljon :) Oon saanut harjoitella käsin liitoksien tekemistä ja myös auttanut entisöinnissä. Aivan mahtavaa!

Koulussa monia asioita tehdään koneilla, joten perinteinen käsin tekeminen on tuntunut melko uudelta ja hieman haasteelliseltakin. Toki ollaan hieman harjoiteltu esim. sahan ja taltan käyttöä, mutta siihen se on jäänyt ja suurin osa tehdään kuitenkin koneilla. Sahaaminenkaan ei ihan niin helppoa oo, kun voisi kuvitella :D

Oon nyt tehnyt kaksi erilaista lohenpyrstöliitosta käyttäen apunani vain talttaa ja puista vasraraa. Niin kivaa! Aluksi olin taltankin kanssa hieman hukassa, mutta hetken harjoittelun jälkeen jo huomaa kehityksen. Huomaan kyllä itsevarmuudenkin kasvavan koko ajan. Ihanaa on myös se, että työkaverit kannustavat todella paljon ja käskevät koko ajan olla stressaamatta.

Niiin ja tosiaan, vein niitä salmiakkeja. Haha. Kaikki olivat heti, että eeeeei taas näitä mustia juttuja. Aktolla on ollut harjoittelijoita esim.Tanskasta ja sieltä on tullut myös salmiakkia tuliaisiksi. Nauroivat hieman, että mikä siinä on, että näitä aina tuodaan eikä esim. suklaata. Kerroin, että veikkasin kyllä, että he eivät niistä pidä, mutta halusin kuitenkin tuoda, koska monille suomalaisille salmiakki on suurta herkkua, kuten esim. minulle. Kiittelivät kovasti ja hieman pyytelivät anteeksi, mutta nauroivat silti, että eihän näitä kukaan voi syödä. Sain siis syödä kaikki salmiakit itse, jes :D Kaikki kyllä suostuivat maistamaan salmiakkia, mutta totesivat siinä sitten kuitenkin, että pitääkö tämä syödä loppuun vai kehtaako heittää kesken kaiken roskiin. Kerroin etten loukkaannu asiasta ja niin lensi salmiakit suusta roskikseen :D

Ensimmäinen työpäivä AktoStudiolla

Tosiaan, tutustuin jo eilen työmatkaani, joka on todella helppo. Tänään sitten lähdin työpaikkaa kohti klo.8.45, koska työt alkavat vasta 9.30. 

Aamu sujui ihan rauhallisin mielin, mutta metromatkalla meinasi hieman alkaa jännittämään. Sain jännityksen kuitenkin työmatkan aikana laantumaan, koitin vain miettiä, että kaikki menee varmasti hyvin.

Matka sujui ihan kuin olisin kulkenut sitä jo pidemmän aikaa ja olin sopivasti viittä vaille ennen työajan alkua AktoStudion edessä. Koitin muutamaa ovea, mutta ne olivat lukossa. Päätin odotella ulkona muutaman minuutin ennenkuin lähden soittelemaan perään. Sieltä sitten pian saapuikin niin iloisen oloinen mies, joka huikkasi jo kaukaa "Emma?". Olin menossa käsi ojossa miestä kättelemään, mutta tämä antoikin halauksen ja poskisuukot molemmille poskille (niinkuin usein etelässä on tapana). Pienen hetken iski suomalainen "missä mun henkilökohtainen tila on" - ajatus, mutta ei se kerennyt kauaa haitata :) Kyseinen mies oli siis yrityksen omistaja.

Heti aluksi pomo kertoi ensimmäisen tärkeän säännön, joka oli, että kahvitauko on klo.9.30-10.00. Siinä sitten mentiin ensin kahville ja paikalla oli jo eräs työntekijä, Miguel. Istuimme siinä kolmistaan kahvilla, he kyselivät hieman minulta asioita ja pomo esitteli videolta, kuinka on viikonlopun aikana rakentanut pojalleen heidän kodin takapihalle (joka oli puiston kokoinen), motocross- rataa. 

Jonkin ajan kuluttua saapui muitakin työntekijöitä ja kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia. Sain useat halaukset ja poskisuudelmat heti alkuun. Työntekijöitä yrityksessä on yhteensä kuusi vakituista, mutta kiireellisinä aikoina työntekijöitä on sitten tarpeen mukaan enemmän.

Hommat alkoivat siinä sitten kahvittelun jälkeen. Pomo näytti minulle kuvat, millaiset tilaustyöt he ovat tekemässä johonkin uuteen kauppaan. Lisäilen myöhemmin kuvia, koska siis kyseessä ei todellakaan ollut mitkään tekniset piirrustukset, missä olisi ollut selviä mittoja yms. Tai ainakaan minulle ei niitä vielä näytetty enkä tajunnut siinä kohtaa sellaisia kyselläkkään.

Päivä meni nopeasti työn touhussa. Sain hommaksi liimata kontaktiliimalla melamiinireunanauhaa hyllyjen reunoihin. Lopuksi siistin reunat taltan avulla.

Ruokailun jälkeen sitten liimasin aina kaksi isoa levyä toisiinsa ja niitä kasattiin sitten päällekkäin useampi kappale ja laitettiin puristukseen. Sekään ei ihan mennyt niinkuin he olivat sen aluksi ajatelleet, koska sitten, kun olin kasan saanut tehtyä, he huomasivat, että puristimet eivät mahdukkaan pöytien väliin. Pinon päälle sitten kasattiin painoksi lisää levyjä ja siihen sai laitettua muutaman puristimen. Loppupäivä menikin siinä, että putsasin (märällä sukalla :D) liimaa, jota pursusi tietenkin koko ajan lisää ja lisää. Pomo lähti hieman aiemmin ja sanoi muille työntekijöille, että voin lähteä sitten, kun olen homman saanut loppuun. Jäi vähän sellainen käsitys, että pomo ajatteli liimantulon loppuvan melko nopeasti ja uskon, että hän ajatteli, että pääsen sitten lähtemään kotiin hieman aiemmin. Naureskelin jossain kohtaa, että mähän oon täälä koko yön näitä liimoja putsaamassa. Mutta pääsin sitten lähtemään silloin, kun työaika oikeasti loppuukin, eli klo.18.30.

Pomon kanssa katsottiin hieman koulupapereita, hän allekirjoitti learning agreementit ja käytiin vähän perehdytyskaavaketta läpi. Jäi kyllä oikein mukava fiilis yrityksestä ja sen työntekijöistä.

Työntekijät kyselivät paljon Suomen koulutusjärjestelmästä, koska tiesivät, että se on erilainen, kuin heillä. Kerroin heille sitten jonkin verran muutenkin Suomesta ja näytin muutamia kuvia tämänhetkisestä lumitilanteesta Suomessa. He naureskelivat ja olivat myös hieman järkyttyneitä lumen määrästä :D

Unohdin viedä heille salmiakit, jotka olin ostanut, mutta vien ne sitten huomenna. Saa nähdä mitä mieltä he niistä ovat, heh.

Matka Portugaliin

Alkuun kerron hieman miten päädyin valintaani ja sitten itse matkasta :)

Päätin jo viime vuonna, että lähden työssäoppimaan ulkomaille, koska meidän koulussa se on tehty todella helpoksi. Rahoitukset järjestyy hyvin, kunhan tekee jonkin verran tehtäviä kansainväliseen työssäoppimiseen liittyen.

Minua on aina harmittanut, etten uskaltautunut lähteä aiempien opiskelujen aikana ulkomaille työssäoppimaan. Suuri haaveeni on aina ollut asua ulkomailla.

Koululla oli monia yhteistyökumppaneita eri maista, mutta jotenkin päädyin valitsemaan maan, jossa vielä kukaan ei koulustamme ole ollut. Päätin, että haluan suorittaa työssäoppimisjakson Portugalissa, Lissabonissa. Sitten ei auttanut muu, kuin lähteä etsimään netistä puusepän firmoja Lissabonista.

Löysin melko nopeasti ja helposti yrityksen nimeltä AktoStudio. Yrityksen sivut herättivät heti mielenkiintoni, koska sielä näytti olevan paljon erilaista toimintaa; cabinet making, product desing, conservation & restoration ja creative recycling. Aika mahtavalta kuulostaa mielestäni. Sivuilla kerrottiin myös, että he ottavat kansainvälisiä opiskelijoita.

Otin sitten yhteyttä kyseiseen yritykseen, kerroin hieman itsestäni, lähetin CV:n ja powerpoint- esityksen koulussa tekemistäni töistä ja kysyin mahdollisuutta työssäoppimisjaksoon. Sieltä ilmoitettiin aika lailla heti, että "tervetuloa, ilmoittele koska tulet". Kaikki meni siis kohdallani paremmin, kuin hyvin.

Sitten itse matkaan

Matkani alkoi perjantaina 1.2.2019. Otin lennot perjantai-illalle, jotta minulla on viikonloppu hyvin aikaa asettua ja tutustua paikkoihin. Olen siis vuokrannut Airbnb:n kautta Lissabonista, Alfamasta pienen yksiön tälle minun 10 viikon työssäoppimisjakson ajalle.

Lentoni lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä perjantaina klo.18.20 ja perillä Lissabonissa olin klo.21 jälkeen. Aikaeroahan on se kaksi tuntia.


Lissabonin lentokenttä oli mielestäni melko selkeä, laukut löytyi helposti ja uloskin löysin hyvin. Olin jo etukäteen ajatellut, että tilaan itselleni Uber- kyydin asunnolleni, koska metrolla en ajatellut lähteä painavien laukkujeni kanssa ja taksijonot olivat jäätävät. En ollut ennen käyttänyt Uberia, joten sekin oli hieman opettelua. Helppohan se sovellus oli, mutta itse kyytiin pääsy ei sitten ihan niin helppoa ollutkaan...

Kuski saapui paikalle suunnilleen kolmessa minuutissa enkä ollut oikein vielä kerennyt miettiä mihin se kuski sitten tulee. Kuten jo aiemmin sanoin, taksijonot terminaalin edessä olivat todella pitkät, joten koko terminaalin edusta kuhisi autoista ja ihmisistä.
Uber- kuskini pian jo soittikin minulle ja yritettiin siinä sitten huonolla kuuluvuudella selvittää missä kukakin on. Noh, ei saatu oikein toistemme puheista selvää, mutta kuski lupasi siirtyä metroaseman eteen (joka oli siis ihan terminaalin vieressä) ja kertoi odottelevansa vielä muutaman minuutin. Kävelin kasseineni päivineni metroaseman suuntaan ja yritin vilkuilla autojen rekkareita, jotta löytäisin kuskini. Olin myös kertonut kuskille tuntomerkkini (tietenkin pinkki iso matkalaukku), jotta ehkä löytäisimme toisemme helpommin.

Lopulta löysimme toisemme ja sieltä tuli vastaan todella ystävällinen, vanhempi herrasmies. Hän sitten kuskasi minut asunnolleni, tai ainakin melkein. :D 
Hän pysäköi auton kadulle ja viittoi, että asunto on "luultavasti" tuolla päin. Katu näytti mielestäni tutulta, joten sanoin pärjääväni siitä. Kuski tarjoutui useaan otteeseen kantamaan laukut minulle, mutta kerroin pärjääväni kyllä. Katu oli kyllä todella jyrkkä painavien laukkujen kanssa, mutta joku pohjanmaalainen luonne sieltä puski esiin, että ei tartte auttaa. Hehe.

Noh, ei se ihan täysin sit kuitenkaan menny niinku elokuvissa. Tai ehkä joo, jos kyseessä olis ollu joku jännäri-komedia, heh. Löysin siltä kadulta, mihin Uber- kuskini mut neuvoi, asunnon nro.6 (joka on siis mun asunnon numero). Avain asuntoon mun piti saada jostain "masterlock" jutusta ja siinä sitten hieman ihmettelin, kun ei sellaista näkynyt, vaan oven vieressä oli koodisysteemi. Koitin siinä sitten siihen sitä koodia, jonka vuokraemäntäni oli mulle antanut. Ajattelin, että jos se avain on sitten jotenkin kuitenkin siinä oven sisäpuolella. Yhtäkkiä oven luukusta kurkkaa nainen, joka näytti kauhistuneelta. Nainen sulki luukun nopeasti, mutta minä siinä vielä yritin ovea saada auki. Sitten tajusin, että eihän siinä mun asunnon edessä mitään pientä aitaa ollut, niinkuin tämän asunnon edessä oli. Lähdin sitten kävelemään hieman eteenpäin ja siitä sitten huomasinkin, että seuraava sivukuja oli ihan samannäköinen ja sieläkin oli asunto nro.6. Siinä olikin selkeästi se masterlock- luukku, jossa oli sellainen vanhanaikainen rullakoodisysteemi, mitä käytettiin ennenvanhaan esim. salkuissa. Avain oli sielä ja pääsin sisälle, vaikka lukko olikin todella jäykkä.

Asunto oli suunnilleen sellainen, kuin kuvissakin. Jotenkin kuitenkin kuvissa asunto näytti hieman parempi kuntoiselta. Rakennus on todella vanha ja sen kyllä huomaa monesta asiasta. Ensimmäisenä sisään tullessa on portaat ylös asuntoon. Portaiden alapäässä seinä oli kuprulla ja painoin siitä jo ensimmäisenä sormen läpi :D Ovet ei ole mitenkään tiivistettyjä, alaosassa ja sivuilla pn selkeät raot ulos sekä oven yläpuolella korkealla on sellainen n.20cm läpimitalta oleva reikä, jossa on verkko, mutta siinäkin sellainen suht iso reikä, mistä pääsee keväämmällä varmasti ötökät sisään.

Asunnossa haisi hieman kummalliselle, minkä luulen johtuvan kosteudesta. Vessassa hanaa ja suihkua käyttäessä lattia kastuu melko reilusti eikä se oikein kuivu helposti kylmällä kivilattialla ja kosteassa asunnossa.
Asunnossa ei myöskään ole minkäänlaista lämmitystä, paitsi pieni minituuletin, joka puhaltaa kyllä melko lämmintä. Sitä ei vaan ihan koko aikaa uskalla pitää päällä ja varsinkin yöksi olen sen nyt sammuttanut. Lattiat on kiveä ja ne on todella kylmät! Onneksi pakkasin monet villasukat ja muutenkin myös lämmintä vaatetta, koska olin kyllä tietoinen tästä sisäilman kylmyydestä. Aina se silti hieman yllättää, mutta nyt olen ostanut tuoksukynttilöitä, jotka peittävät pahaa hajua ja niistä tulee myös lämpöä :)


Olen nyt viikonlopun aikana saanut asuntoa hieman jo kodin näköiseksi sekä olen myös saanut jääkaapin täytettyä. Olen myös tutustunut lähialueeseeni ja se onkin jo melko tuttu. Kävin jo metrokortin (käy myös muuhun julkiseen liikenteeseen) ostamassa, jolla olen nyt viikonlopun kulkenut, mutta aion vielä viikolla hankkia kuukausikortin, joka tulee paljon halvemmaksi näin pitkään kun olen täälä. 

Tänään kävin katsomassa reitin tulevalle työssäoppimispaikalleni ja sekin oli loppujen lopuksi todella helppo. Menin ensin sinisen linjan metrolla muutaman pysäkin, sitten vaihdoin keltaiseen linjaan, jolla menin vain yhden pysäkin ja siitä sitten käveli n.5min. työpaikalle.

Huomenna sitten intoa täynnä uuteen työssäoppimispaikaan. Kyllä se myös jännittää todella paljon, mutta uskoisin, että kaikki menee varmasti hyvin! :)